Jaksaminen ja omahoito kuuluvat yhteen
Diabeteksen omahoito on päivittäistä panostamista omaan hyvinvointiin, työtä joka vaatii ongelmanratkaisukykyä ja voimavaroja.
Voimavarat myös vaihtelevat erilaisten elämäntilanteiden mukaan. Siksi vuosien saatossa jokaisen eteen osuu päiviä, jolloin jaksaminen voi olla koetuksella: Diabetes ja sen hoito saattavat harmittaa, väsyttää, turhauttaa, surettaa tai pelottaa. Lyhytkestoisina nämä tunteet ovat luonnollinen osa sairauden kanssa elämistä ja kertovat ennemminkin inhimillisestä suhtautumisesta elämän muuttuviin tilanteisiin. Hyviä ja huonoja päiviä, korkeita ja matalia verensokereita tulee ja menee.
Diabeteksen omahoidon voimavaroja tuleekin tarkastella osana muuta elämää ja arjen tohinaa. Keskeistä on löytää kulloiseenkin elämäntilanteeseen ja voimavaroihin nähden riittävän hyvä omahoito: Mihin keskityn juuri nyt, ja se riittää. Tavoitehan on, että jokainen jaksaa pitää itsestään huolta vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Verensokereiden ja mielialan vaikutus toisiinsa
Korkea tai liian matala verensokeri sekä verensokerin nopeat vaihtelut saattavat aiheuttaa mielialan muutoksia.
Korkeisiin verensokereihin voi liittyä alavireisyyttä, haluttomuutta tai väsymystä. Liian matalaan verensokeriin voi puolestaan liittyä ärtyisyyttä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia tai aggressiivisuutta. Yhteys toimii myös toisinpäin: Esimerkiksi stressi ja jännitys lisäävät stressihormonien eritystä ja voivat siten nostaa verensokeria.
Pelot ja huolet: Hypopelko
Yksi insuliinia käyttävän diabeetikon ja hänen läheistensä tavallisimpia huolenaiheita on liian matala verensokeri.
Mahdollisuus siihen, että verensokeri voi tosinaan laskea liian alas, on tärkeää huomioida arjessa, mutta joskus hypoglykemian pelko saattaa kuitenkin kuormittaa kohtuuttomasti, ja kapeuttaa arkea.
Pelon ohjaamana diabeetikko saattaa esimerkiksi alkaa välttää tilanteita, joihin liittyy pelkoa verensokerin laskusta, kuten välttää matkustamista, liikuntaa ja yksin oloa. Hän saattaa eristäytyä kotiinsa. Hän voi myös pitää joko tarkoituksella tai huomaamattaan verensokeritasoaan tavoitettaan korkeammalla hallitakseen matalan verensokerin pelkoa. Tällöin pelko saattaa pysyä hetkellisesti aisoissa, mutta samalla mieltä voi jäytää huoli korkean verensokeritason mahdollisista vaikutuksista oloon ja terveydentilaan.
Pelot ja huolet: Lisäsairauksien pelko
Huoli terveydentilasta tulevaisuudessa ja diabeteksen mahdollisista lisäsairauksista on teema, jota monet jossain vaiheessa miettivät.
Pahimmillaan pelko mahdollisista lisäsairauksista voi jopa lamaannuttaa, jos diabeetikko kokee ettei hänen toiminnallaan ole mitään merkitystä. Hallitakseen pelkoaan diabeetikko voi myös pyrkiä välttämään koko aiheen ajattelemista tai huomioimista omassa arjessaan.Jos viitteitä mahdollisista lisäsairauksista todetaan, niin usein käynnistyy samankaltainen sairauteen sopeutumisen prosessi kuin silloin, kun sairastui diabetekseen. Tällöin mieleen tulee samankaltaisia kysymyksiä ja tuntemuksia kuin alkuvaiheessa.
Hoitoväsymys
Diabetekseen liittyvä hoitoväsymys tarkoittaa erityisesti diabetekseen ja sen hoitamiseen liittyvää emotionaalista, henkistä kuormitusta.
Hoitoväsymyksen myötä päivittäinen omahoidon vaatimus ja siihen satsattu panostus alkavat tuntua kohtuuttomilta saavutettuihin tavoitteisiin nähden: Diabetesta sairastava yrittää ja tekee paljon työtä diabeteksensa hoitamiseksi, mutta panostus tuntuu ylivoimaiselta ja saavutetut tulokset riittämättömiltä. Vähitellen hän turhautuu ja väsyy yrittämään. Verensokerin seuranta voi jäädä satunnaiseksi, insuliinin annostelu ylimalkaiseksi ja itsestä huolehtiminen heikentyä . Diabetes voi tuntua musertavalta ja ylivoimaiselta: ”Miksi turhaan yritän ja yritän, kun ei se johda toivottuun tulokseen”. Samalla mielessä voi jäytää huoli, pelko ja syyllisyys siitä, huolehdinko omahoidostani tarpeeksi hyvin.
Miten hoitoväsymys ilmenee?
Varsinaisesta hoitoväsymyksestä voi kertoa pidempiaikainen turhautuminen ja epäonnistumisen tunne tai kiukku liittyen diabetekseen ja omahoitoon.
Hoitoväsymyksen merkkejä ja siihen liittyviä tunteita voivat olla myös esimerkiksi kokemus siitä, että diabetes kontrolloi elämää, omahoidon tavoitteet tuntuvat ylivoimaisilta, hypoglykemiaan tai mahdollisiin lisäsairauksiin liittyvät pelot kasvavat, tunne että on aivan yksin sairauden kanssa eikä kukaan pysty ymmärtämään, musertavat syyllisyyden tunteet tai pyrkimys vältellä koko sairautta ja sen huomioimista arjessa.
Masennus
Diabeetikoilla, kuten muillakin pitkäaikaista sairautta sairastavilla, on suurempi riski sairastua masennukseen.
Riskiä lisäävät muun muassa diabetekseen ja sen hoitamiseen liittyvä psyykkinen stressi, liian korkeat verensokerit toistuvat hypoglykemiat, mahdollisten lisäsairauksien ilmeneminen sekä muut mahdolliset sairaudet.
Masennustilan oireet voivat olla hyvin moninaisia. Masennuksen oireita voivat olla esimerkiksi useampia viikkoja jatkunut:
- Masentunut mieliala. Masentuneeseen mielialaan liittyy alakuloisuuden, surun, turtuneisuuden ja ärtyneisyyden tunne. Tulevaisuus voi näyttäytyä synkkänä tai merkityksettömänä.
- Mielihyvän menetys. Aikaisemmin iloa ja mielihyvää tuottaneet asiat eivät enää miellytä tai kiinnosta.
- Uupumus. Masentuneen valtaa aloitekyvyttömyyden, saamattomuuden ja väsymyksen tunne. Energiaa ei tunnu riittävän pieniinkään asioihin.
- Itseluottamuksen tai itsearvostuksen menetys. Usko omaan pärjäämiseen on hyvin alhainen ja ajatukset omasta arvottomuudesta ovat yleisiä.
- Kohtuuton itsekritiikki tai perusteeton syyllisyyden tunne. Masentuneella syyllisyyden tunteet liittyvät usein sellaisiinkin asioihin, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa tai joissa ei ole toiminut väärin.
- Toistuvat kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käytös. Masentuneella voi olla kuolemaan liittyviä ajatuksia, toiveita omasta kuolemasta sekä itsetuhoajatuksia.
- Päättämättömyyden tai keskittymiskyvyttömyyden tunne. Kykenemättömyys keskittyä tai tarttua toimeen sellaisissakaan asioissa, jotka aikaisemmin ovat tuntuneet vaivattomilta.
- Psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys. Olemus voi olla joko jähmettynyt tai ahdistuneen ylivireinen.
- Unihäiriöt. Voivat ilmetä vaikeutena nukahtaa, katkonaisena unena ja aamuyön heräämisenä sekä liikaunisuutena.
- Ruokahalun ja painon muutos. Ruokahalu voi kadota ja paino laskea tai joskus sekä ruokahalu että paino voivat lisääntyä.
Varsinainen diagnoosi edellyttää useamman oireen samanaikaista esiintymistä useamman viikon ajan. Mielialasta ja mahdollisista jaksamisen ongelmista on tärkeä puhua hoitajan tai lääkärin kanssa. Masennus on hoidettavissa oleva sairaus.
Omahoitoa – ei yksinhoitoa
Diabeteksen omahoito ei tarkoita yksinhoitamista. Myös ympäristön tuella on keskeinen merkitys diabeteksen omahoidossa jaksamisessa.
Tukea voi saada hoitohenkilökunnalta, läheisiltä ja toisilta diabeetikoilta. Se, millaista tukea itse kukin missäkin tilanteessa kaipaa, vaihtelee varmasti. Kannattaakin itse tuoda aktiivisesti esille millaista tukea kulloinkin haluaa. Joku voi toivoa tukea hiilihydraattien arviointiin, toinen kuuntelijaa ja kolmas yhteisiä kävelylenkkejä.
Tutkimusten mukaan läheisiä huolettavat pitkälti samat asiat kuin diabetesta sairastavia itseäänkin. Suurin osa läheisistä haluaisi olla tukena, mutta moni ei tiedä miten sen tekisi.
Myös ammattilaisilta kulloinkin tarvitsemamme tuki vaihtelee. Käynteihin hoitopaikassa kannattaakin valmistautua kuten tärkeään yhteistyöneuvotteluun: Mitä asioita tällä kertaa haluan työstää yhdessä heidän kanssaan, millaista tukea juuri nyt tarvitsen?
