Mitä sopeutuminen on?
Jokainen työstää sairauden merkitystä, siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia sekä siihen sopeutumista omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa sopeutua sairauteen. Sairastuminen vakavaan sairauteen on tavallisin kohtaamamme traumaattinen kriisi.
Kriisin läpikäymisessä on tunnistettavissa erilaisia vaiheita. Näitä vaiheita läpikäymällä ihminen työstää sairauden merkitystä itselleen ja omalle elämälleen ja löytää oman tapansa tulla toimeen ja elää omaa elämäänsä diabeteksen ja siihen liittyvien tunteiden kanssa.
Myös diabetesta sairastavan läheiset läpikäyvät sopeutumisen prosessia ja pohtivat usein samankaltaisia teemoja kuin sairastunut itse.
Sopeutuminen ei ole vain sairauden alkuvaiheen asia
Sopeutumisen mielletään usein liittyvän sairastumisen alkuvaiheisiin, etenkin diagnoosin kuulemisen jälkeiseen aikaan. Diabetekseen ja sen hoitamiseen liittyen samankaltainen sopeutumisprosessi voi kuitenkin käynnistyä uudelleen aina, kun tilanne joltain osin muuttuu.
Tällaisia muutostilanteita ovat esimerkiksi terveydentilassa tapahtuvat muutokset, mahdolliset lisäsairaudet, liian matalan verensokerin tilanne, elämäntilanteen muutokset tai hoitomuodon muutos.
Muutostilanteissa saatat huomata pohtivasi samankaltaisia kysymyksiä ja läpikäyväsi samankaltaisia tuntemuksia, kuin mitä sairastumisvaiheessa olet läpikäynyt: Mitä tämä tarkoittaa nyt? Olenko hoitanut itseäni riittävän hyvin? Olisiko minun pitänyt tehdä jotain eri tavalla? Miten pärjään jatkossa?
Sopeutumisen eri vaiheet
Sairauteen sopeutumista voidaan tarkastella prosessina, jossa voidaan tunnistaa erilaisia vaiheita. Näitä vaiheita läpikäymällä ihminen vähitellen työstää sairauden merkitystä itselleen ja löytää oman tapansa tulla toimeen ja elää omaa elämäänsä diabeteksen ja siihen liittyvien tunteiden kanssa.
1. Alkujärkytys
Sairastuminen tyypin 1 diabetekseen on usein melkoinen järkytys. Alussa toinen saattaa olla hyvin levoton ja kiihtynyt, toinen puolestaan lamaantua lähes täysin.
Et ehkä kykene heti käsittämään tapahtunutta, se ei ehkä tunnu todelta. Voi olla, että yrität torjua asian ajattelemalla esimerkiksi ”tässä on nyt tapahtunut joku virhe, otetaan uudet laboratoriokokeet” tai ”hoidetaan tämä nyt kuntoon, niin se on siinä” jne.
Alkujärkytysvaiheessa asian hetkellinen torjunta on psyyken puolustuskeino, ikään kuin aikalisä psyykkisesti kuormittavassa tilanteessa. Hetkellisesti torjunta on usein tarpeellinen ja selviämistä edistävä suojautumiskeino, joka antaa aikaa tilanteen vastaanottamiseen ja läpikäyntiin. Pitkittyessään torjunta voi kuitenkin kääntyä itseä vastaan, jos pitkään yrittää olla kuin muutosta ei olisi tapahtunutkaan.
2. Reaktiovaihe
Alkujärkytyksen jälkeen alat vähitellen työstää sairastumista tai muutoksen sen merkitystä itsellesi.
Mielessäsi pyörii paljon kysymyksiä mm: Mitä tämä tarkoittaa? Miksi juuri minä? Voiko tämän kanssa pärjätä? Mihin muutos vaikuttaa ja mihin ei vaikuta? Selviänkö minä? Miten pärjään tulevaisuudessa?
Reaktiovaihe on yleensä myös voimakkaiden tunteiden aikaa. Tavallisia tähän vaiheeseen kuuluvia tunteita ovat erilaiset pelot ja huolet, syyllisyys ja syyllistäminen, ahdistus, viha ja suru. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että uuden tiedon vastaanottaminen ja sisäistäminen saattaa olla vaikeaa mielen yrittäessä samanaikaisesti työstää tapahtuneen merkitystä ja siihen liittyviä tunteita. Anna siis itsellesi aikaa asioiden opetteluun ja tunteiden läpikäymiseen, vähitellen askel kerrallaan.
“Alussa oli kuin olisi pudonnut jyrkänteeltä alas, kyllä sieltä nyt on vähitellen noustu.”
3. Työstäminen
Työstämisvaihe on surutyön aikaa. Tässä vaiheessa prosessi usein hidastuu. Tapahtuneen työstäminen omassa mielessäsi jatkuu, mutta et ehkä enää jaksa tai halua puhua tapahtuneesta toisten kanssa.
Hiljalleen ajatuksesi alkavat suuntautua myös eteenpäin tulevaisuuteen sen sijaan, että miettisit toistuvasti syitä tapahtuneelle menneestä: Mihin tapahtunut vaikuttaa ja mihin ei, mitä pystynkin tekemään myös jatkossa sairastumisestani huolimatta. Ajoittaiset voimakkaat tunnereaktiot ovat yhä normaalia sairauteen sopeutumista.
4. Uudelleen suuntautuminen
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää ja omaa minuuden kokemusta.
Ajoittaiset harmit, huolet, surut ja muut tunnekuohut kuuluvat myös diabeteksen kanssa elämiseen, mutta sairastumisen kriisi ei enää jatkuvasti kuormita mieltä. Vähitellen tietojen, taitojen ja kokemuksen karttuessa löydät itsellesi sopivan tavan tulla toimeen ja elää omaa elämääsi diabeteksen ja sen herättämien tunteiden kanssa. Elämän muut, itselle tärkeät asiat nousevat takaisin keskiöön: Elät elämääsi, toimit kohti itsellesi tärkeitä asioita ja diabetes ja sen omahoito kulkevat siinä mukana.
Elämä ei ole pelkkää diabeteksen hoitamista, vaan elämän muut tärkeät asiat tekevät diabeteksen hoidosta mielekästä – ne ovat syy siihen miksi pidät itsestäsi huolta.
